Suomi on tuhansien järvien maa, jonka valtakunnan rajasta iso osa rajoittuu mereen. Kaikki mikä tapahtuu maalla vaikuttaa myös meriin ja muihin vesistöihin. Eikö näiden premissien vuoksi Itämeren ja muiden vesistöjen kunnon luulisi olevan monelle sydämen asia. Ihmisellä on kuitenkin tapana ymmärtää toimintansa vaikutukset helpommin niihin asioihin, jotka on silmin nähtävissä. Kaikki muu mikä tapahtuu esimerkiksi lähivesistön pohjassa - puhumattakaan niistä seikoista, jotka tapahtuvat kaukana toisessa maassa - jäävät oman ymmärryksen ulkopuolelle. Tämän lisäksi usein unohtuu, että kaikki elollinen on osa yhtä ja samaa elämän ketjua ja tavalla tai toisella yhteydessä toisiinsa.
Luonnon monimuotoisuuden ja lajien verkottumiseen liittyen löytyy välillä merkillisiä yhteyksiä. Tästä loistava esimerkki on se, miten rakkohaurun (rakkolevä) määrä rannoilla vaikuttaa rantakäärmeiden pesintään. Hitaasti hajoavat ja näin hyvin lämpöä tuottavat leväkasat ovat oivallisia munintapaikkoja rantakäärmeille.1 Itämeren huonon kunnon myötä rakkohaurun määrä rannoilla on vähentynyt merkittävästi. Itämeren kuntoon taasen vaikuttaa lukuisat eri asiat muun muassa rehevöityminen ja ilmastonmuutos. Rehevöityminen eli liiallinen ravinteiden kertyminen Itämereen on hyvin tunnettu tosiseikka. Se edesauttaa esimerkiksi Itämeren sinilevälauttojen syntymistä. Ilmastonmuutoksen vaikutukset Itämereen ovat yleisesti vähemmän tunnettuja, mutta erittäin merkittäviä. Suurimpia muutoksia tuovat muun muassa veden lämpötilan nouseminen, lisääntynyt sadanta, suolapitoisuuden pieneneminen sekä leudot talvet.
Rakkohauru ja rantakäärme eivät ole ainoita häviäjiä. Yksi varsin huonosti tunnettu ja Itämeren koralliriutaksikin kutsuttu laji eli meriajokas on erittäin uhanalainen. Laajoiksi kasvavat meriajokasniityt ovat tärkeä elinympäristö lukuisille lajeille niin vedessä kuin meren pohjassa. Meriajokas onkin Itämeren avainlaji ja hävitessään sillä on dramaattisia seurauksia Itämeren monimuotoisuudelle. Muita avainlajeja ovat esimerkiksi rakkohauru ja sinisimpukka. Monimuotoisuuden lisäksi meriajokas on tehokas hiilen sitoja ja se sitookin enemmän hiiltä kuin vastaavan kokoinen metsäalue. 2, 3
Samalla lailla kun ilmastonmuutos vaikuttaa Itämereen ja sen eliöstöön, on sen vaikutus merkittävä globaalisti kaikilla vesialueilla. YK:n kestävän kehityksen tavoite numero 14 on säilyttää meret ja merten tarjoamat luonnonvarat sekä edistää niiden kestävää käyttöä.
Noin puolet ihmisen ilmaan päästämästä hiilidioksidista on päätynyt takaisin valtameriin. Meret ovat siis merkittävässä roolissa ilmastonmuutoksen torjunnassa. Huono uutinen on kuitenkin se, että merien kyky sitoa hiilidioksidia heikkenee merkittävästi tulevaisuudessa. Tämän lisäksi valtamerien lajikirjo on heikentynyt valtavasti viime vuosikymmeninä. Voidaan puhua merien massasukupuutosta, mikä historialliseen tietoon perustuen ennustaa yleensä myös laajaa sukupuuttoaaltoa myös maalla (tämä on toki jo alkanut). Jokainen maaekosysteemi nojaa mereen.
Onneksi meistä jokainen voi vaikuttaa Itämeren ja muiden vesistöjen tilaan. Ota henkilökohtainen vastuu ja kannusta myös yritystäsi kantamaan kortensa kekoon. Vielä ei ole liian myöhäistä!
Itämeren suojelemisessa alkuun pääsemiseksi käy katsomassa Baltic Sea Action Groupin Elävä Itämeri -hankkeen verkkosivut. Hankkeen päätavoitteita ovat Itämeren vedenalaisen monimuotoisuuden turvaaminen ja yksityisten suojelualueiden perustamisen helpottaminen. Vaihtoehtoisesti yrityksesi voi tulla mukaan Luonnon Arvoilla tuottamiin elämyksiin kehittämään yritysvastuuta ja henkilöstön luonto- ja eräosaamista sekä sitä kautta edistämään maaluonnon, Itämeren ja muiden vesistöjen suojelua.
1. Luonto lehti 5/2021
2. Elävä itämeri -hanke
3. WWF